Kuva seuran 50-vuotisjuhlista 26.12.1978. Seuran perustajäseniä kuvassa vasemmalta: Leevi Joki, Taimi Joki, Stiina Joensuu, Arvo Nordlund ja Taisto Simula.

Vuonna 1928, tarkemmin sanottuna tapaninpäivänä kokoontui yhdeksän mäntyluotolaista urheilukärpäsen puremaa H.Laineen "yläkerrassa" sijainneen Kalle Niemen asuntoon pohtimaan oman, Mäntyluodossa toimivaksi ajatellun urheiluseuran perustamista. Tuumasta tehtiin heti totta. Puheenjohtajana toiminut Kalle Joki löi nuijan pöytään ja sihteeri Sulo Mäkinen kirjasi pöytäkirjaan päätöksen Mäntyluodon V- ja U-seura Kirin perustamisesta. Innoittavana kipinänä tähän tapahtumaan lienee ollut edellinen vuosi, jolloin pidettiin Työväen Urheiluliiton liittojuhlat. Voidaan siis toedta, että seuran perustaminen oli kuin joululahja satamayhteisön työväelle ja nuorisolle.

Ensimmäinen johto ja alkuvaiheita

Seuran ensimmäiseksi puheejohtajaksi valittiin luonnollisesti Kalle Joki, joka paikkakunnalta pois muutettuaan luovutti tehtävän kesken vuotta Arvo Nordlundille. Sihteeriksi valittiin Sulo Mäkinen ja toimikunnan jäseniksi Tyyne Mäkinen, Oiva Blomster, Ilmari Lahtinen, Leevi Joki, Taimi Joki ja Stiina Joensivu.

Seuran toiminta alkoi varsin ripeästi. Ensimmäisenä vuotena siihen liittyi useita kymmeniä jäseniä. Toiminta oli alkuun perin juurin vaikeaa. Liikenneyhteydet kaupunkiin olivat huonot, eikä Mäntyluodossa ollut minkäänlaisisa liikuntapaikkoja. Seuran perustajajäsen kertoi 60-vuotisjuhlassa näin: Meidän olohuone oli eräs ensimmäisistä harjoituspaikoista, olohuoneeseen ripustettiin nyrkkeilysäkki ja pojat kävivät sitä siellä hakkaamassa. Kun kantajoukko koostui pääasiassa voimamiehistä oli luonnollista, että paini sai alussa eniten huomiota osakseen. Pihlavan Pontevalta ostettiin vanha painimatto ja harjoitukset aloitettiin Oskari Lepistön saunakamarissa. Kun samoihin aikoihin valmistui Mäntyluodon työväentalo, saatiin sieltä sopivampi harjoituspaikka, niin painijoille kuin voimistelijoillekin, joita ohjasi reposaarelainen P. Laine. Myös nyrkkeilyä alettiin harrastaa ja kesällä päästiin kenttälajienkin makuun seudun "santikoilla".

Toimipaikat olivat puutteellisia, mutta innostus auttoi voittamaan siitä aiheutuneet vaikeudet. Suurimmaksi vastukseksi kohosi pian se poliittinen ilmapiiri, joka pyrki tukahduttamaan kaiken työväen toiminnan.

Myrskylä- Erittäin tärkeä paikka myös Mäntyluodon Kirin historiassa.

Ennen sotia kiriläiset olivat paljolti Reposaaren Kunnon toiminnan varassa. Painijat kävivät harjoituksissa naapurisaaressa, kesäisin veneellä ja talvisin potkukelkalla. Vuonna 1929 tapahtui toiminnassa muutos kun kiriläiset rakensivat työväentalon. Sen jälkeen Kirin ohjelmassa oli näytelmäkerho, tansseja, voimailua ja voimistelua. Iloa ei työväentalosta riittänyt pitkään, sillä se lakkautettiin jo jo 30-luvulla; Elokuun 1. päivänä 1931 V-ja U-seura Kiri julistettiin toimintakieltoon. Seura oli näin tavallaan virallisesti lakkautettuna tosin vain pari kuukautta, mutta painostava ilmapiiri jatkui. Mäntyluodon työväentalon oven yli oli naulattu lankku ja sillä tavalla viety niin urheiluseuralta kuin muiltakin työväenjärjestöiltä tarvittava toimipaikka. Melkein puolet jäsenistöstä jäi näissä olosuhteissa syrjään toiminnasta ja yksityisiin seuran jäseniin kohdistui lapualainen terrori muilutuksineen. Monilla harrastajilla ja jäsenillä oli samalla pelko ja huoli omista työpaikoistaan ja ei uskallettu olla mukana työväen liikkeen toiminnassa. Esimerkiksi voimisteluohjaaja Laineen kohtalo on edellenkin tuntematon.

Täysin ei urheilutoiminta seuran piirissä kuitenkin tukahtunut. Jäsentenvälisiä kilpailuja pidettiin ja painijat osallistuivat suurempiinkin kilpailuihin.Mm. Taisto Simula nousi Satakunnan piirin mestariksi. Painimiesten toiminta oli se, mikä piti seuraa jotenkin hengissä, muutaman vuoden. Vuonna 1933 seuran toiminta kuitenkin vähitellen sammui ja siitä alkoi pitkä "talviuni", jota kesti aina sotiien loppuun saakka.

Mäntyluodon Kirin urheilijoita liittojuhlilla Helsingissä 1950-luvulla.

Sotien mentyä heräsi työväen toiminta uuteen eloon ja se koettiin Mäntyluodossakin. Seuran henkiinherättämiskokoukseen osallistui peräti 38 ihmistä. Uusi johto asetettiin. Puheenjohtajaksi tuli Armas Raita, sihteeriksi Otto Hyytiäinen ja toimikunnan jäseniksi Arvo Nordlund, Onni Räihä, Heikki Tuovinen, Vilho Lahti ja Tyyne Söderling. Seuraan perustettiin yleisurheilu-, hiihto-, palloilu-, paini-, ja voimistelujaostot. Kansakoulun voimistelusali saatiin harjoittelupaikaksi kahtena iltana viikossa ja kokoushuone hankittiin osakkuudella Seurojentalo Oy:stä.

Nousukautta kesti vajaat kaksi kautta. Jäseniä kävi kokouksissa 30-70 välillä. Yleisen innostuksen vähän heikennyttyä heikkeni myös seuran jäsenistön aktiivisuus. Aina 50-luvun puoliväliin saakka jatkui hiljaiseloa. Hiihtojaosto ja jalkapalloilijat lähinnä jaksoivat pitää toimintaa käynnissä.

Vasemmassa kuvassa seuran 40-vuotisjuhlakokous 17.11.1968, kuvassa vasemmalta Kauko Törnqvist, Simo Luusalo, Onni Räihä, Eero KIvistö, Kalevi Stenroos(puh.johtaja), Matti Stenroos ja Voitto Perkiömäki, oikeassa kuvassa edustusjoukkue vuodelta 1966.

Kaanaaseen ja "Käärmekorpeen" rakennetut omakotialueet lisäsivät vähitellen Kirin jäsenmäärää ja kun kaupunki rakensi Levolle urheilukentän ja kun sen läheisyyteen saatiin vielä urheilumaja saunoineen, muodostuivat olosuhteet seuran toiminnalle otollisemmaksi ja päästiin jälleen nousukauden makuun. Esimerkiksi vuoden 1959 liittojuhliin voitiin valmistautua jo "suuren urheilujuhlan tunnun" leijaillessa ilmassa.

60-luvun puolella seuran sisällä jouduttiin kokemaan eräänlainen poliittinen myrsky. Kokoukset olivat värikkäitä ja puheenvuoroja käytettiin. Kuohuntaa seuramme sisällä aiheutti mm. osan jäsenistön halukkuus saada liitettyä seura Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon ( TUK ), Liiton perustivat Työväen Urheiluliitosta eronneet sosiaalidemokraattijohtoiset seurat 13. joulukuuta 1959. TUK toimi itsenäisenä järjestönä aina 1970-luvun lopulle, jolloin se yhdistyi takaisin TUL:ään. Kiri piti kokouksensa, mutta liittyminen TUK-liittoon tyrmättiin heti ja täten Kiri jäi TUL:n jäsenyyten. Sen jäsenmääräkin säilyi varsin suurena. Urheilutoimintaan ei tämä kuohunta pahemmin vaikuttanut.

Vuonna 1967 jalkapallon puolella tilanne muuttui. Taloudelliset asiatkin painoivat isossa seurassa vaakakupissa, harrastettiinhan seurassa montaa lajia, siksi jokaiseen ei välttämättä seuran kukkarossa olisi varaa. Palloilupuolikin oli myös hivenen hiipunut ja muutamat henkilöt halusivat erkaantua emoseurasta ja perustaa oman erikoiseuran. Pelaajat yleisesti mieltivät asian ainoastaan jalkopalloilulisesta aspektista eli he halusivat vain futata. Kaanaan vesitorniin kokoontui 40 urheiluihmisenjoukko, jonka tarkoituksena oli perustaa Meri-porin alueelle palloiun erikoiseura sekä hyväksyä sille omat säännöt. Uuden seuran nimeksi tuli Yyterin Pallo.

Yyterin pallon perustava kokous vuodelta 1967 Kaanaan vesitornissa. Eino Reunanen, Raimo Perkiömäki ja Erik Wallin kuvassa vasemmalla.

Yyterin pallon lajeiksi otettiin jalkapallo sekä myös jääkiekko, kiekkoilu kuitenkin ainoastaan junioritasolla.Seura päätti liittyä Suomen palloliittoon sekä Suomen jääkiekkoliittoon. Perustajajäseniä Erik Wallin, Eino Reunanen,Nils Pettersson, Rapi,Unto Havia ja Heikki Haapasaari. Ypan perustaminen tuolloin herätti paljon mielipiteiden vaihtoa sekä herätti närää, se oli hieman arka aihe. Yyterin pallon toiminta kesti 70-luvun alkuun, jolloin myös hieman alkoi Mäntyluodon kirinkin puolella jalkapallotouhu hiipua ja osa pelureista lähti pelaamaan Reposaaren Kuntoon. Jossain vaiheessa pelaajat tuumailivat Kirissä, että Levon kentälläkin voisi pelejä pelata ja niin osa pelureista taas palasi Mäkiin. 70-luvun lopusta lähtien on jalkapalloilua harrastettu miestenkin tasolla aktiivisesti eri tasoilla. Vielä Ypan jääkiekkotoiminnasta sen verran, että junioreilla oli oma vuoro Pihlavan kaukalossa ja pelireissujakin tehtiin muualle päin maakuntia.

60-luku Kirissä oli kaikesta huolimatta hyvinkin aktiivista aikaa, oli vireätä painiharrastusta, hiihtoa sekä yleisurheilua.

Kiri koki voimainsa hetket 70-luvulla, jolloin alueella toimi kaksi suurtehdasta Kemira ja Rauma-Repola. Silloin seura otti ohjelmaansa monta lajia, mm. perinteisten yleisurheilun , hiihdon, tyttövoimistelun ja voimailun lisäksi suunnistuksen, jalka-, pesä-, ja lentopallon. Seura ei kyennyt näin montaa lajia rahoittamaan ja sen seurauksena mm. suunnistajat perustivat oman seuransa ja lentopallon edustusjoukkue joutui tyytymän alasarjaan. Seuratyön heikennystä aiheutti lisäksi tehdastyöpaikkojen voimakas väheneminen. Tottakai silti seura panosti rahkeitaan nuorisotyöhön ja sen tulokset alkoivat kyllä näkyäkin. Toimintaa oli silti monella saralla. Yleisurheilu ja hiihto tottakai aktiiviseti mukana sekä jalkapallo että myös luistelukilpailuitakin järjestettiin. Uutuutena oli myös pienemmille lapsille suunnattu lasten voimistelukerho ja shakkiakin harrastettiin.

Tottakai hyvä on maininta myös legendaariset Siikajuhlat, joita Mäki monena vuonna järjesti, ne ovat vielä tänä päivänäkin monen meriporilaisen mielissä ja muistoissa.

Kuva siikajuhlista, vasemmassa kuvassa Raili Sulameri annostelemassa siikasoppaa. Oikeassa kuvassa veljekset Riku ja Juho Sulin pallonheitossa.

Urheiluseuratoiminta perustuu toisaalta ajateltuna sykleittäin elämiseen eli välillä on aikakausia kun toimintaa on todella paljon kun junioritoiminta kukoistaa ja seurassa on vipinää ja vilskettä. Tällä tavalla on elänyt seuramme toiminta etenkin 90-luvulla ja myös 2000-luvulla. 1980-luku sinänsä oli upean aktiivisen toiminnan aikaa. Eri osastoilla oli vireää meininkiä. Pesäpallossa oli naiset, tytöt, pojat ja tytöt mukana, jääkiekossa oli junnutoimintaa ja joukkueemme kävi pelaamassa kauempanakin peljä, monta paikallispeliäkin järjestettiin Reposaaren Kuntoa vastaan. Hiihtokisoihin osallistui paljon lapsia sekä nuorten keilailuakin on mukan kuvioissa. Talvisin oli myös luistelukilpailuja Levolla, Levon nykyisen nurmikentän ympäri oli juoksuratojen kohdalle jäädytetty rata, jossa kilpailuita järjestettiin.

Naiset ja tytöt voimistelivat sekä kuntoilupuolikin oli voimissaan. Esim. vuonna 1985 oli seuramme kuntovihoissa miltei 6000 suoritusta. Lentopalloa pelattiin ahkerasti myös koulun salissa, joskin se hiipui 90-lukua kohden. Jalkapallo, yleisurheilu ja hiihto sekä kuntopuoli toimii edelleen vireänä, myöskin ei saa unohtaa myöskään punttisalia Levolla, jossa ahkerasti nostellaan rautoja vieläkin. Talvitapahtumia, Levon leirejä ja joulujuhlia on järjestetty myös säännöllisesti näinäkin vuosikymmeninä. Tottakai aika on muuttunut edellisistä vuosikymmenistä eli aika on nykyään hektisen tietokonevoittoinen ja lapsia on hankala saada koneitten äärestä liikkumaan, sama tilanne on kaikilla urheiluseuroilla, mutta Mäntyluodon Kiri on valmis haasteisiin.

Kuva hiihtokilpailuista 20.3.1988, kisoihin osallistui 70 lasta. Oikeassa kuvassa Mäkin tyttöjen tanssiesitys 60-vuotisjuhlassa 18.12.1988

Kaarlo Kangasniemi, Jaakko Maimonen, Jyri Kjäll, Tomi Niemi ja Miikka Toivola ovat niminä monille tuttuja saavutuksiensakin valossa, mutta moni ei välttämättä tiedä, että he ovat urheilleet Mäntyluodon Kirissä. Kaarlo Kangasniemi, olympiavoittaja nosteli puntteja Mäntyluodon vanhalla koululle aikanaan, sekä uransa aloitti myös Kirissä maajoukkuetason futaajat Miikka Toivola ja Ipswichin akatemiassa pelannut, myös veikkausliigassa taidokkaasti pelaanut maalivahti Tomi Niemi. Jyri Kjäll, Mäntyluodon oma poika harrasti nuorena monipuolisesti Mäkissä isänsä Nils Kjällin ohjaamana. Nimenä voidaan myös ylpeänä nostaa esiin myös lentopallon mestaruussarjassa SM-pronssia voittanut Olli Salmenoja, joka pelasi 59 sm-ottelua Porin Pyrinnön ja Kokkolan Tiikerien väreissä. Hän on Mäntyluodon Kirin kasvatti, joka pelasi A-junnuihn asti seurassamme mm. Purolan veljesten kanssa. Myös monikertainen Yyterin Piikin voittaja, Jaakko Maimonen juoksi seuramme väreissä, mukaan mahtuu matkan varrelta myös muitakin kovia suorituksia, jotka löytyvät tällä sivulla olevista tulos-pdf-tiedostoista. Marko Härkönen on myös pelannut jääkiekon SM-liigassa 148 ottelua, hänenkin uransa on alkanut Mäntyluodon Kirissä jalkapalloa pelaten.

Voidaan siis sanoa, että Mäntyluodon Kirin historiaan mahtuu monta upeata suoritusta ja monen monta hienoa tarinaa. Urheilijoitten nimiin on kirjattu täten koko joukko hyviä saavutuksia. On saatu Suomen B-mestaruuskilpailujen pronssia, TUL:n B-poikien mestaruus, 9 hopeamitalia ja 13 pronssimitalia vuoden 1960 jälkeen. TUL:n kansainvälisissä painikilpailuissa vuonna 1958 nousi sarjassa 62 kg paininut Kirin kasvatti Uuno Esama korkeimmalle pallille. Myös painonnostossa saatiin tuolloin hyvää satoa, eritoten voidaan mainita Lasse Tuomisen sekä Perkiömäen veljesten saavutukset. Myös huomattavana saavutuksena voidaan pitää myös Kirin Jouko Ulkuniemen keihästulos (68.76) vuodelta 1981 voittamalla samalla Nokian Pyryn järjestämät helluntaikisat. Myös suunnistuksen saralla Heinon Pentiltä löytyy lukuisia piirikunnallistason mitaleita sekä Tul-mestaruuskisojen sijoituksia ja hänellä on yli tuhat suunnistuskilpailua käytynä.